Hylätty Beagle Ranskassa

Olimme Ranskassa leirintäalueella ja teimme juuri ruokaa. Yht´äkkiä saimme pienen ja suloisen vieraan, laihan ja aran beagle-nartun seuraamme. Ruoan tuoksu oli houkutellut sen paikalle. Annoimme sille vähän makkaraa ja vettä. Mutta se ei antanut meidän tulla lähelle.

Koira tuli joka päivä moikkaamaan meitä ja kerran seurasikin meitä. Yhtenä päivänä kysyimme leirintäalueen omistajalta, oliko koira heidän. Omistaja kertoi, että koira oli muutama viikko sitten ilmestynyt paikalle ja kierteli kerjäämässä teltalta toiselle. He uskoivat koiran olleen jonkun heidän asiakkaansa, joka oli vaan jättänyt koiran leirintäalueelle ja jatkaneen matkaansa.

Olin tosi surullinen ja pyysin, jos olisimme voineet ottaa koiran mukaamme. Ikävä kyllä lähdimme kohti Suomea ilman koiraa. Laitoimme myöhemmin leirintäalueelle sähköpostia ja kysyimme, mitä koiralle kuului. Omistaja kertoi, että syksyn tullen hänen työkaverinsa oli adoptoinut beaglen. Se asui nyt onnellisesti uudessa kodissaan lapsiperheessä. Siellä siitä pidettiin hyvää huolta. Oli ihanaa kuulla, että kaikki päättyi hyvin! Mutta ihmettelen edelleen, kuka voi ikinä hylätä uskollisen, ihanan ja parhaan ystävänsä!