Jos lapsi haluaa koiran

Jos lapsesi haluaa koiran, on mietittävä monia asioita etukäteen. Monesti koiranpentuhuuma katoaa, kun koira kasvaa isommaksi. Silloin koira jää yksin ja lapsen kavereille toiselle sijalle. Onko oikein, että koira tulee loppujen lopuksi vanhempien vastuulle?

Kannattaa miettiä, antaako lapselle ensiksi hieman vähemmän vastuuta. Usein lapset rakastavat koiranpentua vain siksi, että se on kuin pehmolelu, ei osata ottaa sitä oikeana koirana.

Jos annat lapsellesi lelun, se ei kiinnosta lasta kauan. Heti kun tulee uusi lelu vanha jää nurkkaan, niin käy myös oikealle koiralle. Joskus lapsi pitää niin paljon leustaan, että se on vielä aikuisempana sillä jossakin, tämä kaikki heijastuu oikeaan elämään ja oikeaan koiraan. Joku lapsi voi pitää huolta koirasta läpi koiran elämän, toiset valitettavasti eivät.

Ja ettei aiheeni kokonaan kohdistuisi lapsiin, joskus me aikuisetkin olemme kuin lapsia, emmekä osaa ottaa vastuuta. On niitäkin, jotka ottavat koiran seurakseen, mutta ajan kuluessa unohtavat sen. Olen myös nähnyt perheitä, joissa kukaan ei välitä koiran ulkoiluttamisesta, ihan kuin se olisi vain joku lelu yksin nurkassa pölyttymässä, kunnes se heitetään pois. On myös niitä perheitä, joihin hankitaan koira lapsien tahdosta, pentu on mukava ja ihana alkuun, kunnes se kasvaa ja jää yksin.

Kaikkien koiranottajien tulisi miettiä, mikä koira sopisi itselleen parhaiten. Ensimmäiseksi koiraksi ei tulisi ottaa sitä kaikista isointa ja vaativampaa. Kannattaa aloittaa vaikka pienestä koirasta ja siirtyä isompaan, kun on tullut enemmän kokemusta.
Kasvatus on tärkeää. Isompana koirasta koituu harmia, jos sitä ei ole koulutettu. Mikä on silloin koiran kohtalo? Lopetus. Ikävä kyllä useampi koira joudutaan lopettamaan ainoastaan sen takia, että ihminen on laiminlyönyt tätä. Ihminen ei ole ottanut johtajan paikkaa.

Liian moni koira joutuu tänä päivänäkin kärsimään ihmisten tyhmyyden vuoksi. Turhan moni jättää koiran heitteille, jättää ruokkimatta tai jos koira ei tottele tätä, lyö sitä. Missä järki? Koirat eivät osaa puhua, eivätkä he tee ihmisiä kohtaan väärin. Jos koira käyttäytyy aggressiivisesti, omistajan täytyy kysyä itseltään, missä minä tein väärin.

Loppuun vielä tarina eräästä koirasta. Eräs koira joutui kärsimään kovia vajassa, johon se oli teljetty. Se ei saanut kunnon ravintoa. Kerran viikossa ehkä muutaman pinaattiletun. Se oli yksin, ilman virikkeitä, vettä sekä ruokaa. Se oli niin laiha, että sen kylkiluut näkyivät.

Kerran koira sattui pääsemään karkuun, mutta joku näki sen ja vei omistajalleen, koska ei tiennyt mitä koira on kokenut ja joutuisi taas kokemaan. Omistaja ei edes kiittänyt ihmistä, joka pelasti hänen koiransa vilkkaasta liikenteestä.
Myöhemmin asia tuli julki ja asiasta sai tietää eläinsuojeluviranomaiset, jotka tietysti puuttuivat asiaan, koira sai paremman kodin, jossa sen on viimeinkin hyvä olla.

Ennenkuin otatte koiran, miettikää rauhassa. Mitä enemmän mietitty ja harkittu aina parempi. Oli eläin mikä tahansa, sitä on kohdeltava hyvin.

-Sande