Kun sut ekaa kertaa näin

Menettämisen tuska

Muistan kun sut ensikerran näin, tiesin etten sinua omaksi saa. Olit niin surullinen, yksin. Seurana vain
emo, sisarukset viettämässä jo joulua takkatulien ääressä, oman ihmisen sylissä. Sinä syliini tulit ja
katsoit minua silmiin sinun isoilla tummanruskeilla silmillä. Sinun katse oli lämmin, ja haikea. En
halunnut päästää irti. Nyt kun kotona olen on vain tyhjää, vaikka täällä on koko perhe. Itkin eilen, tänään, ja
itken huomennakin. Rakastan sinua eikä kukaan voi ikinä korvata sinua.