Lampaan tarina

Lampaatkin tarvitsevat hoitoa

Saimme eräältä mieheltä ilmoituksen lampaasta, joka vaelsi omakotialueella ja ajotiellä. SIllä oli huono näkö ja se oli jäädä auton allekin! Miestä huolettivat lampaan olot, kun oli talvi ja pakkasta pahimmillaan - 25–30 astetta.

Lampaalla ei ollut heinää. Sen omistaja kertoi sen syövän peräkärryn alta heinää, leipää se kaivoi lumihangesta. Lammas on märehtijä ja sille on erittäin tärkeää saada heinää, jotta sen pötsi voi hyvin. Paikalla oli ollut toinenkin lammas, mutta se oli kuollut jo syksyllä. Syytä ei tiedetty.

Omistaja halusi luopua lampaasta vapaaehtoisesti. Kuulemma se oli heille rakas lemmikki, vaikka kaikki todisti päinvastaista. Lammas oli laiha, paksun takkuisen kasvan alla ”kolisivat” luut. Sillä ei ollut lämmintä makuualuetta eikä vettä. Eikä sitä ollut todennäköisesti keritty koskaan, kun se pitäisi kehiä vähintään kerran vuodessa.

Onneksi omistaja halusi luopua eläimestä, sillä lammasta ei tule pitää yksin. Se on laumaeläin ja kärsii yksinolosta. Omistajille ei selvästi ollut tietoa eikä halua ottaa selvää lampaan hoitotarpeista. Lammaskin on pitkäaikainen ystävä hyvässä hoidossa.

Sain järjestettyä lampaalle uuden kodin heti seuraavana päivänä. Kuljetin sen isossa koirankuljetushäkissä osaavaan ja vastuuntuntoiseen paikkaa, missä on ennestäänkin lampaita. Ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys ja helppoa löytää yhtäkkiä kotia huonokuntoisille eläimille.

Huomasin myös, että lampaan entinen omistaja oli laittanut nettiin ilmoituksen lampaasta, mutta onneksi kukaan ei sitä ollut sieltä bongannut. Epäilen, ettei uusi kotin välttämättä olisi ollut nykyistä kummempi.

Eli tällä tarinalla on onnellinen loppu – lammas on saanut nimenkin, mitä sillä ei edellisessä kodissa ollut, vaikka oli rakas lemmikki!

Uuhen nimi on Kerttu ja siitä tulee osa n. 16 uuhen katrasta.

Päivi