Pikkurotat kivenkolossa

Siitä on jo monta vuotta kun sain puhelinsoiton erään talon kauhistuneelta asukkaalta, joka oli nähnyt kun joku oli päästänyt jonkin pienen eläimen vapaaksi kerrostalon pihalle. Aikomuksena tällä entisellä lemmikin omistajalla ei ollut ulkoiluttaa lemmikkiänsä vapaana, vaan päästä siitä kokonaan eroon! Liekö ihminen kyllästynyt lemmikkiinsä vai mikä kumma saanut hänet päästämään pienen lemmikin luontoon, sään armoille? Soittaja ei nähnyt tarkkaan mikä eläin oli kyseessä, ehkä hamsteri tai marsu tai joku muu pieni. Hän oli yrittänyt saada ihmisen kiinni itse teossa, mutta tämäpä oli juossut paikalta kun nainen oli tullut ulos.
Meni muutama päivä ja nainen oli tarkkaillut aluetta johon tämä pikkuinen otus oli päästetty vapaaksi. Myös muut talon asukkaat olivat kiinnostuneet pihapiiriin vapaaksi päästetystä eläimestä ja kohta olikin oikea “iskuryhmä” perustettu lemmikkieläimen lajin tunnistamiseksi ja turvaan saamiseksi!

Eräänä päivänä puhelimeni taas soi ja sain tiedon, että lemmikkejä ei olekaan vain yksi, vaan niitä on yhteensä neljä ja ne olivat paljastuneet kesyrotiksi, tai tarkemmin kesyrotan poikasiksi! Silloin oli talvi ja kesyrotat, tai mikä tahansa muukaan pikkulemmikki, ei totisesti pärjää kylmässä talvessa muutamaa päivää pidempää, onhan ne tottuneet elämään ihmisten hoivissa, lämpimissä sisätiloissa, ja saamaan ruokansa kuonon eteen joka päivä. Nämä pikkurotat oli nyt saatava kiireesti turvaan.

Talon asukkaat olivat vieneet ruokaa alueelle, jossa kesyrottien nähtiin liikkuvan. Usein olivat ruokapalat kadonneet erään kivenkolon läheltä, mutta näitä otuksia ei oltu onnistuttu saamaan kiinni, sen verran säikyiksi olivat päässeet.

Lähdin eräänä päivänä katsomaan tätä rottalasten tilannetta ja päätin, että ne on saatava kiinni ja turvaan. Olin ollut aikaisemminkin “rottajahdissa” sekä pyydystellyt luontoon vapaaksi päästettyjä lemmikkikaneja, joten ajattelin käyttää hyväksi havaitsemiani, eläimelle turvallisia “metsästyskeinoja”. Karkuteillä olevan, tai tässä tapauksessa julmasti oman onnensa nojaan päästetyn rotan kiinnisaamiseksi ei tarvita kummoisia välineitä. Sen sijaan tarvitaan pitkä puukeppi, lihapullia, malttia ja nopeutta sekä rutkasti onnea.

Menin alkuillasta soittajan ohjeiden mukaan paikalle ja olin kehottanut asukkaita olla antamatta ruokaa rotille päivän aikana, jotta ne olisivat hieman nälkäisiä ja mahdollisimman kiinnostuneita kiinniottamiseen tarkoitetusta ruoasta. Murustelin hieman tuoksuvia lihapullan palasia kiven kolon suulle, johon rotat olivat asettuneet. Ei mennyt aikaakaan kun pari pientä viiksiparia vipatti kivenkolon suulla varovaisen uteliaasti. Lihapullan muruset hävisivät hyvin nopeasti parempiin suihin.

Rotat olivat sen verran arkoja että en voinut mennä ihan lähelle kivenkoloa, sillä ne pakenivat takaisin kiven alle heti jos siirsin kättäni. Silloin otin käyttööni hyväksi havaitun “lihapullakepin”. Viritin noin metrin pituisen puukepin nokkaan lihapullan palasen. Otin kepin toisesta päästä kiinni ja työnsin lihapullakeppiä kohti kivenkoloa. Annoin rotan haukata pienen palan lihapullasta. Meni muutama kerta (ja muutama lihapulla) kun pari pikkurottaa uskaltautui tulla ulos kolosta kokonaan. Hivutin joka kerralla keppiä itseeni päin, niin että rotankin piti tulla aina enemmän minuun päin saadakseen haukun lihapullasta. Kun ensimmäinen pikkurotta oli tarpeeksi lähellä ja kiinnittänyt huomionsa lihapullaan, toimin salamannopeasti; nopea ote rotan hännän tyvestä (rottia ei koskaan saa nostaa hännästä, mutta tyvestä voi tarvittaessa ottaa hieman kiinni) ja rotta oli boksissa!

Meni noin puolituntia ja kaikki neljä pikkurottaa oli saatu kiinni! Viimeisen kanssa meni hieman pidempään, se oli varmaankin vaistonnut että jotain outoa on tekeillä, mutta nälkä ja uteliaisuus ajoi sen kepin nokassa keikkuvan lihapullan luokse, onneksi, sillä vain sillä tavalla sain sen kiinni, turvaan ja lämpimään.

Kesyrotanpoikaset osoittautuivat noin viiden-kuuden viikon ikäisiksi. Niistä kolme oli naarasta ja yksi uros. Naaraspoikasille kävi onni, ne pääsivät muutaman päivän toipumisen jälkeen kaikki yhteiseen kotiin, kahden vanhemman naarasrotan seuraksi. Myös ainoa urospoikanen pääsi kotiin jossa oli ennestään kesyrottia, siellä se vietti lokoisia rotanpäivä riippukeinussa maaten.

Mitään lemmikkieläintä ei saa päästää luontoon vapaaksi ja jättää sitä oman onnensa nojaan. Varsinkin talvella lumi ja kylmyys koituvat lemmikin kohtaloksi ja ne kuolevat kylmyyteen ja nälkään. Ihmisen hoivissa asuva lemmikkieläin ei ole tarkoitettu luontoon vapaaksi. Mikäli jostain syystä ei voi huolehtia lemmikistä, sille on etsittävä uusi koti. Lemmikin heitteillejättö on rikos.

Eläinsuojeluneuvoja Anu