Rokille ja Roselle

Se oli varmasti elämäni kamalin päivä. Koiramme Roki, joka oli jo 11 vuotta, sairastui keuhkosyöpään. Isäni vei sen lääkäriin, ja oli kamalaa, kun isä tuli takaisin ilman Rokia. Yritimme äitini kanssa lohduttaa toisiamme, että Roki on nyt hyvässä paikassa ja kivuttomassa unessa.

Oli torstaiaamu. Sydämeni oli täynnä tuskaa ja ikävää. Mutta, se lohdutti kun olimme menossa hakemaan aivan ihanaa koiranpentua. Matka tuntui todella pitkältä, koska sinne ajoi tunteja. Kun saavuimme paikanpäälle, paikka oli kuin sikolätti! Naisella oli minun tuleva koirani sylissään, ja se repi siltä karvoja. Vähän ajan päästä, ovista ja ikkunoista alkoi tulla kissoja, ja koiria. Kaikki olivat nälkiintyneitä, (hyvin laihoja) likaisia, ja apaattisia. Kaikilla oli silmät tulehtuneet. Koirani oli aivan harmaa, vaikka sen olisi pitänyt olla VALKOINEN! Kun otin koiranpentuni syliin, hän oli aivan pissassa ja kakassa, ja hän haisi.

Annoimme koiranpennulleni nimeksi Rose. Rosen ensimmäinen viikko oli jotenkin hankala. Hän ei osannut leikkiä, ja hän meinasi joka kerta tukehtua omiin ruokiinsa, koska hän ahmi. Rose pelkäsi, että joku tulisi, ja ottaisi sen ruoat. Pian Rose oppi, että sen ei tarvitse ahmia ruokiaan. Pikkuhiljaa Rose alkoi myös luottaa minuun ja äitiini.
Totutin Rosen pyöränkoriini. Olemme ajelleet sen kanssa vaikka missä. Rose vain istuu kyydissä, ja katselee maisemia. Olemme olleet Rosen kanssa eväsretkellä, metsäretkellä, uimassa, pyöräilemässä ja kioskilla jäätelöllä. Kaksi lempipuuhaamme on pururadalla hölkkäileminen ja koirapuistossa käyminen. Rose rakastaa koirapuistoa todella paljon. Ja eniten sitä, kun se saa käydä siellä minun kanssani. Mietin aina välillä, mitä Roselle olisi käynyt, jos se olisi jäänyt vanhaan kotiinsa nälkiintymään ja kärsimään.

Vaikka olen vasta 10-vuotias, tajuan mikä vastuu on koirassa. Kaikki aikuiset ihmisetkään eivät ymmärrä, mikä vastuu on lemmikissä. Se tekee minut välillä todella surulliseksi... Vaikka välillä koulun jälkeen, väsyttää / ärsyttää lähteä käyttämään Rose pitkällä lenkillä, tulen todella iloiseksi, kun näen koirani nauttivan ulkoilusta. Tällä hetkellä pikku westiemme elää rakastavassa perheessä ja nauttii täysillä perheenjäsenenä olemisesta. Tämän kirjoituksen myötä:
TOIVON KAIKKI LEMMIKIN OTTANEET KANTAISIVAT VASTUUN LEMMIKISTÄÄN.

Ole tarkka mistä otat koiran

Ota selvää, mistä eläimen voi hankkia. Luotettava kasvattaja tai eläinsuojeluyhdistys on hyvä vaihtoehto. "Ilmoita ilmaiseksi" -tyyppisillä lehtien ja internetin palstoilla ilmoittelee moni pentutehtailija.